perjantai 28. elokuuta 2015

Mustamäen torilla

No enpä tiedä mitä näistä sanoisi. Visio oli hieman erilainen kuin toteutus. Kun liivit valmistuivat tuli ensimmäiseksi mieleen Mustanmäen torin, vai Merekeskusko se enemmin nykyään on, alusvaatetarjonta. Pöh...!  Jotan sellaista kivaa raikkautta oli hakusessa, mutta en tiedä....
No joka tapauksessa, tässä tissiliivitehtailussa näistä tuli kaikkein istuvimmat liivit, joten eiköhän nämä käyttöön jouda. Pientä taukoa oli jo edellisestä kokeilusta ja vähän pelkäsin, että tieto ja taito ei ole enää tallella, mutta hyvin tekniikka ja työvaiheet muistuivat mieleen, Aikaakaan projektiin ei mennyt kun pari sateista tuntia :)


torstai 20. elokuuta 2015

Raiteilla

Tokan luokan aloittava poikani on vielä siinä suhteessa ihanassa iässä, että oma maku ei ole vielä täysin muotoutunut. Toistaiseksi kelpaa yhtälailla lapsenomaisemmatkin kuosit ja kuviot, kuin sitten tämä jo selkeästi isomman pojan rohkea Freak Circus. Sen verran kuosia tuunasin kangastusseilla, että mm. Seepra sai lempeän silmän (kankaassa se on silmätön) ja muutenkin pehmensin linjoja. 

Tällä kertaa kaikki postauksen kuvat onkin tuunattu vanhanoloisiksi ihan vain korostamaan kuvausympäristön tunnelmaa. Ja kun kangas on vieläpä luonnossa mustavalkoinen (kanttaukset harmaat), niin eipä nämä kuvat värejä kaipaa! Paidan etumuksessa oleva Circus-teksti on silityskalvosta ja luonnossa oranssinvärinen.


Kuvissa esiintyvät housut ovat paksumpaa farkkujerseytä ja ne  ompelinkin jo loppukeväästä kesää varten. Eivät ole pesussa nyppääntyneet, niin kuin monet pelottelivat tämän Lillestoffin kankaan kohdalla.





perjantai 14. elokuuta 2015

Positiivinen yllätys

Tässä on helppo ja kokonaisedullinen mekko. Uskokaa tai älkää, kankaan kulutus oli  80cm 160 leveää kangasta. ja en ole 140cm pitkä linnunluinen balleriina, vaan normikokoinen keski-ikäinen pituuden kuin paksuudenkin suhteen. Metrihinta kankaalle oli 11,90 tai 14,90, joten kustannuksetkaan eivät hirvitä.

 Vaikka en ole pitkien mekkojen suosija, koska en koe niiden sopivan vartalotyypilleni, niin jotenkin onnenkantamoisen kautta tästä tuli sellainen, että tykkään. Materiaali on viskoosinoloista keinokuitua (todennäköisesti polyesteria ja elastaania), joka on venyvää, hyvin laskeutuvaa ja sopivan vilpoisaa.
Mekko on tehty kolmesta osasta. Yläosa kahdesta 30cm leveästä ja 80 cm pitkästä palasta. Kanttasin ne ensin molemmilta sivuilta, jonka jälkeen ompelin keskeltä yhteen, jättäen sopivan reiän kaula-aukkoa varten.

Lopun kankaan, L100cm xK80cm ompelin helmaksi yläosaan kiinni niin, että toiselle puolelle (sille puolelle, jonne pakosta tuli sivusauma) jätin halkion.
 Lopuksi ompelin hihansuut pienemmiksi, niin että kädenaukko on 26cm korkea.
Ja siinä se on, valmis mekko! Aikaa meni n.20-30 minuuttia

maanantai 10. elokuuta 2015

Minions nro2


Toinen kierros vielä pojan Kätyrit kuumetta helpottamaan. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun ompelen valkoisen paidan ja sehän on suorastaan virkistävän raikas!



lauantai 8. elokuuta 2015

Asuntomessut 2015

Kävin nyt toisen kerran asuntomessuilla sitten vuoden 2007. Viime kerralla mukaan tarttui hirveä talokuume, jonka seurauksena vimein 2012 rakensimme sen unelmakotimme, jota Hämeenlinnassa niin kovasti ihailimme. Vaikka nyt ei ole rakennuskuumetta päällä, niin lähdin ystäväni seuraksi pällistelemään tarjontaa. Nythän nuo messut olivatkin varsin lähellä ja samalla tuli testattua uusi Pisara-rata.
Yleiskatsauksena voi todeta, että pihakeittiöt,ammeet ja paljut ovat menneen talven lumia. Tilalle ovat tulleet todella isot terassit  (jopa katto- sellaiset) tai parvekkeet lasituksineen ja porealtaineen. Yhtenäistä oli myös se, että kaikissa taloissa keittiö  (joissa saareke vakiovaruste) ja olohuone olivat yhtenäistä tilaa. Lähes poikkeuksettä myös olohuoneessa oli korotettu katto.  Harvoissa wc-tiloissa tai pesuhuoneissa oli enää halogeenispotteja. Tilat oli valaistu epäsuoralla valolla. Tapetitkin ovat förbi. Saunaosastot eivät tarjonneet mitään uutta ja nekin olivat kovin samankaltasia joka asunnossa. Kovasti jäi mietityttämään myös kaikki ne ikkunat ja sisällä käytetyt lasipinnat. Kuka niitä pesee? Varmasti palkattu siivooja. Onhan ne kivan näköisiä, mutta itse tulisin hulluksi kaikkien niiden sormenjälkien kanssa, joita niihin ilmaantuu.
Valtavat ikkunat makuuhuoneissa olivat ihania, mutta käytänössä tuollainen asunto pitäisi olla muualla kuin asuntomessualueella, jossa vastapäätä on naapurin yhtä isot ikkunat tai katu. Epäilen, että monen talon viehattävyys kärsii käytännössä, kun verhot peittävät suurimman osan vuodesta nuo valonlähteet.
Tässä kooste  nyt omaa silmää miellyttävistä näkymistä.
Alkuun Ellen Jokikunnaan sisustama pieni kerrostaloasunto. Itseäni tässä viehättää erityisesti rohkea värien käyttö.  Itse en olisi rohjennut noin voimakasta tapettia valita, mutta onhan se makee. Kivaa on myös se, että tässä ei ole pelattu varman päälle :)


Toinen kiva väripilkahdus löytyi kaksikerroksisesta omakotitalosta. Asunto oli sisustettu pääosin 1950-60 luvun kunnostetuilla huonekaluilla. Tykkäsn tästäkin. Poikkesi yleislinjasta.



Sitten tuleekin sarjatulitusta kauniista ja harmonisista asunnoista. Osa oli niin hienoja, että ne muistuttivat enemmän edustustiloja kuin kotia. Kauniita toki ja tykkäsin kovasti. Niissä näin itseni käyskentelemässä punaviini- tai shampanjalasi kädessä kotelomekko päällä aamusta iltaan Osa oli kodikkaan lämpimiä kaikessa tyylikkyydessään ja niihin olisin voinut muuttaa.



















Tässä keittiössä oli ihanan keltainen seinä. Seinä olisi ollut ihan jees, jos se olisi ollut ainoa väriläiskä talossa. Ikävä kyllä kyseinen kohde piti sisällääm kaikki maailman värit lämpimistä kylmiin, että kauheudeltaan en pystynyt edes enempää  ottamaan kuvia :)
Tässä asunnossa kiva yllätys oli vanhempien makuuhuoneen ranskalainen parveke, joka aukesi olohuoneen ylle.
Tässä taas ihana lastenhuoneviritys
Ihana karvainen lepakkotuoli!


 Uutta oli lasiseinin portaikkoon auvautuvat makuu- tai kylpy(!!!)huoneet


















Ja tässä hauska terassipöytä



Sitten tämä karsea keltainen ulko-ovi. Tiilerikoti  oli muutenkin ulospäin sen verran kauhea 2000-luvulla rakennetuksi (niin kasaria, kuin olla voi) että sisävisiitti meinasi jäädä väliin. Onneksi kuitenkiin mentiin, sillä sisällä oli aivan ihanaa!! Lisäksi tämä oli ehkä messujen järkevin talo. Yhdessä kerroksessa, tehokkaat 113 neliötä. Todella toimiva.
















Ja ei tuo ulkoasu tosiaan kauhean hurmaava ole