lauantai 17. syyskuuta 2016

Mun mekko

Tuossa kesällä tein jo samankaltaisen taskumekon kuin tämä. Nyt kuitenkin muokkasin vielä tuota yläosaa ja kaula-aukkoa  uudenlaiseksi ja lisäsin perhoshihat. Edellinen mekko oli kevyttä viskoositrikoota, mutta tämä taitaa olla varmaan lycraa. Kangas on hieman kiiltaväpintaista ja sellaista jumppapukukankaan tapaista. Varmaa koostumusta en tiedä, sillä tämäkin on Eurokankaan palalaarista.


Tein tähän myös leveämmän helmatampin. Koska kangas on napakkaa ja tamppi suht kireä, mekon pituutta voi säätää myös tunikamaiseksi asettamalla tuon tampin lantion korkeudelle tai reisien päälle.
Muistathan , että arvonta on edelleen käynnissä facebookissa! Osallistu napsauttamalla tätä




sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Catnest

 Täytyyhän se minunkin  yksi babynest tehdä ja varsinkin kun visio omasta mallista on ollut mielessä jo monta kuukautta. Projektia on hidastanut sellainen pikku seikka, etten löytänyt MISTÄÄN valkopohjaista puuvillakangasta, jossa olisi mustat pilkut. Surffailin netissä ja kiersin kohdalle osuneet kangaskaupat, mutta ei vaan löytynyt. Jotenkin olin olettanut, että tämä on niin perusjuttu, että sen kun lompsin kauppaan ja ostan, mutta ehei. Pilkullisia puuvilloja löytyy pilvin pimein, mutta ei tässä värissä. Melkein jo luovutin ja päätin tehdä tämän trikoosta, kunnes minut pelasti nettikauppa Ompelun ihanuus.

 Kun sitten vihdoin löysin tuota valkopohjaista pilkkukangasta, tuli kiire saada äkkiä mustapohjaista seuraksi. Pikkupilkullinen musta löytyikin sitten EK:sta. Alunperin olin ajatellut, että molemmissa kankaissa olisi samankokoiset pilkut, mutta nyt olen todella tyytyväinen tuohon rytmitykseen, jota erikokoiset pilkut luovat.

 Narukujana toimivan koristenauhan löytöpaikka olikin sitten yllätäen Koiramäen pajutalli.  Nauhassa itsessään on tuo valkoinen ommeljälki, joten se on tikattu mustalla langalla kiinni kankaaseen. Asettelin narun kujaan jo ennen kiinniompelua, joten säätyin työläältä pujottamiselta.



 Puuhelmien saaminen paksuhkoon nyöriin olikin siten taas oma juttunsa. Vetolangan avulla ei onnistunut, joten päädyin kovertamaan reiät isommiksi. Sitten kun vielä pujottamisen ajaksi laitoin tiukat teippikääreet narunpäihin, niin onnistuihan se.  Reunoissa käytin pehmusteena irtovanua, jonka tyhjensin vanhasta koristetyynystä. Keskellä on kaksi kerrosta paksuhkoa vanulevyä.

 Pesä on kivannäköinen molemmin päin, joten voi sitten käännellä fiiliksen mukaan itseään miellyttäväksi :)
 Juu ja eihän meillä mitään vauvaa ole, eikä tule, mutta kuka sitä babynestiin vauvaa kaipaa kun on kissa! Tämän vuoksi pesä onkin toteutettu kooltaan pienempänä, jotta se olisi sopivan ahdas. Liian tilava ei kiinnostaisi ollenkaan.
 Ja sitten vielä ilouutisia. Pirteän syysmielen säilyttämiseksi arvon Facebookissa kaikkien KimpsuliKampsuli -sivuston tykkääjien kesken vastaavan, kuvassa näkyvän Kesäpäivä tee-/kahvimukin. Arvonta on KimpsuliKampsulin oma, eikä siinä ole mukana ulkopuolisia tahoja.  Arvonnan suoritan 25.9.16  Osallistu täällä

torstai 8. syyskuuta 2016

Pinkkiä pinkkiä

 Pinkkiä sen olla pitää! Tämä postaus tulee hieman jälkijunassa, kun oli jäänyt pyörimään tuonne luonnoksiin. Mutta eihän se mitään, aina voi muistella kesää. Tässä kuitenkin kummityttöni isosiskolle puuhasteltu setti lempivärissä. Muuten kiva, mutta takaiskuna se, että froteehousut kutittaa....
 Taskullinen tunikapaita Robert Kaufmanin trikoosta ja housut Metsolan froteesta. Molemmat ainakin vuoden kaapissa  hillottuja. Kaava hätäpäissä kyhätty, mutta onneksi onnistunut ja oikean kokoinen.